Laajennettu lääketiede on terveydenhoitoa, jossa koululääketieteen ajattelumallit ja hoitokäytäntö yhdistetään perinteisen lääketieteen ajattelumalleihin ja hoitokäytäntöihin, potilaalle parhaaksi kokonaisuudeksi.
Maailman terveysjärjestö WHO antoi julistuksen vaihtoehtoisten hoitojen asemasta perinteisen lääketieteen kongressissa, joka pidettiin Pekingissä 2008.
Julistus kuuluu seuraavasti;
- Perinteisen lääketieteen tietämystä, hoitoja ja käytäntöjä tulee kunnioittaa, säilyttää ja edistää sekä tiedottaa niistä laajasti ja asianmukaisesti kunkin maan olosuhteet huomioon ottaen.
- Hallitusten, joilla on vastuu ihmisten terveydestä, on laadittava toimintaohjeita, asetuksia ja normeja osana kattavia kansallisia terveydenhuoltojärjestelmiä varmistamaan perinteisen lääketieteen asianmukainen, turvallinen ja tehokas käyttö.
- Monet hallitukset ovat sopineet perinteisen lääketieteen integroimisesta osaksi kansallista terveysjärjestelmää. Niitä, jotka eivät ole näin tehneet, kehotetaan ryhtymään toimenpiteisiin.
- Perinteistä lääketiedettä tulee edelleen kehittää tutkimuksilla ja uudistuksilla.
- Hallitusten tulee vahvistaa menettelytavat perinteisen lääketieteen pätevyys-, tunnistamis-, tai lupajärjestelmiksi. Perinteisen lääketieteen ammattilaisten tulee päivittää tietojaan ja taitojaan kansallisten vaatimusten mukaisesti.
- Virallisen lääketieteen ja perinteisen lääketieteen harjoittajien välistä yhteydenpitoa tulee vahvistaa sekä vakiinnuttaa asianmukaiset koulutusohjelmat terveysalan ammattilaisille, lääketieteen opiskelijoille ja tutkijoille.
Vuonna 2013 Geneven konferenssissa WHO:n puheenjohtaja Margaret Chan uusi julistuksen, kun hän kertoi puheessaan, että WHO:n strategia vuosille 2014 – 2023 on integroida perinteisen lääketieteen hoitomenetelmät koululääketieteeseen, edistää alan tutkimusta, lisätä hoitojen saatavuutta, kehittää hoitojen koulutusta ja sääntelyä; ” … tällä tavoin laajennettu lääketiede tulee tarjoamaan jokaiselle maailman maalle mahdollisuuden perusterveydenhuollon kehittämiseen nykyistä monipuolisemmaksi” … sanoi puheenjohtaja Chan.
https://docs.google.com/document/d/18ZDv1JyANsseXO1j3aLczOxi6X2mV3dkJdOfFN1ltpE/edit?usp=sharing
Viesti on yksiselitteinen: Koululääketieteen ja perinteisen lääketieteen tulee maailmanlaajuisesti etsiä yhteinen ja toimiva kokonaisuus, laajennettu lääketiede, joka vastaa kasvaviin terveydenhoidon haasteisiin. WHO:n strategian toteutus on meneillään jo useissa edistyksellisissä Keski-Euroopan maissa ja sillä on saavutettu huomattavan hyviä tuloksia.
Suomen kokonaisvaltaisen terveydenhuollon keskusliitto KTKL ry tukee perinteisen lääketieteen ja koululääketieteen integrointia. Myös Suomeen täytyy saada yhtenäinen, kritiikin kestävä, lain vaatimukset täyttävä ja rekisteröity perinteisen lääketieteen hoitomenetelmien ammattikunta. Malli tällaisen ammattikunnan koulutukseen on testattu Sveitsin ministeriön alaisessa organisaatiossa, johon pidämme tiiviistä yhteyttä. Sveitsi hyväksyi vuonna 2015 koko liittovaltion kattavan yhtenäinen vaihtoehtolääketieteen korkeamman ammattitutkinnon, joka koskee muiden kuin lääkäreiden harjoittamaa vaihtoehtohoitoa. Ammattitutkinto on Euroopan laajuisesti ainutlaatuinen ja uraa uurtava ja se merkitsee vaihtoehtolääketieteen nivoutumista osaksi Sveitsin terveydenhoitojärjestelmää. Diplomiin johtavan uuden, ammatillisen / korkeamman tutkinnon järjestämisestä vastaa Sveitsin vaihtoehtoisen lääketieteen työelämän kattojärjestö Oda AM (www.oda-am.ch), johon kuuluu 11 vaihtoehtoista lääketiedettä edustavaa ammatillista järjestöä ja se toimii SfbI:n toimivaltuuksilla. Uusi liittovaltion tutkintotodistus takaa yhdenvertaisen ja korkeatasoisen hoidon. Koulutus koostuu 4050 opintotunnista, joista vähintään 1660 tuntia on lähiopetusta. Koululääketieteen lähiopetuksen osuus koulutuksesta on yli 700 tuntia.
Sveitsi toteuttaa WHO:n strategiaa luomalla mahdollisuuden tutkintoon, joka antaa tunnustetun ja suojatun nimen. Diplomin suorittaneella terapeutilla on valmiuksia jatkaa laadukasta yhteistyötä julkisen terveydenhuollon rinnalla. Tutkinto erikoistaa heitä neuvovaan ja ohjaavaan terveydenhoitoon, joka perustuu terveysongelmien kokonaisvaltaiseen näkemykseen ja vaihtoehtoisiin järjestelmiin. Hoidot korvataan vakuutusyhtiöiden hoitovakuutuksista. Myös lääkäreillä Sveitsissä ja muualla Euroopassa on mahdollisuus hankkia koulutusta mm. intialaisesta-, perinteisestä kiinalaisesta-, perinteisestä eurooppalaisesta- ja antroposofisesta lääketieteestä sekä homeopatiasta. Näin heillä on tietoa jonka perusteella he voivat ohjata potilaitaan vaihtoehtolääketieteen terapeuttien hoitoon. Näihin perinteisiin lääketieteellisiin menetelmiin perustuva lääkärin antama hoito on kaikkien saatavissa ja ne korvataan pakollisesta perussairausvakuutuksesta.
Suomessa on edellytykset samanlaiseen toimintaan, puuttuu vain tahtotila. Ammattiterapeuttien koulutukseen täytyy sisällyttää oppiaineita, mitkä antavat valmiuksia ohjata hoidettavaa hänelle sopivaan hoitoon. Tulee olla valmiuksia arvioida, vaatiiko hoitoon hakeutuvan tila lääketieteellistä hoitoa, vai voidaanko häntä auttaa muilla tavoilla vaarantamatta hänen terveyttään.
Miksi suomalaisilla pitäisi olla huonommat mahdollisuudet hankkia samanlaista monipuolista hoitoa, jonka virallinen lääketiede on jo muualla Euroopassa hyväksynyt? Muutos edellyttää asenteiden päivittämistä ajan henkeen ja vastaamaan yhteiskunnan tarpeita. Erilaisia hoitomenetelmiä edustavien osapuolten, myös Suomessa, pitää löytää kunnioitus toisenlaista hoitoalan asiantuntemusta kohtaan. Ihmisten hoitamiseen tarvitaan vaihtoehtoja ja kiistely menetelmien paremmuusjärjestyksestä tulee suosiolla siirtää historiaan.